Podgórze

Podgórze on kaupunginosa Krakovan keskustan eteläpuolella, Veikselin toisella rannalla. Kaupungiksi Podgórze nousi Puolan ensimmäisen jaon (1772) jälkeen, jolloin Itävallan keisari Frans Joosef antoi sille kaupunkioikeudet. Kaupungista muodostui yksi Galitsian merkittävimmistä teollisuuskeskuksista, ja myös työväenliike muodostui siellä vahvaksi. Suuri osa asukkaista oli juutalaisia. Krakovaan Podgórze liitettiin vasta vuonna 1915.

Podgórze rapistui kommunismin aikana pahasti, mutta sen arvo on alkanut nousta. Uudesta ajasta kertoo Gheton sankareiden aukion laidalle noussut toimistotorni, jota kaupunkisuunnitteluvirasto kuulemma katuu jo nyt. Podgórzen taloja on vähitellen alettu remontoida, ja yhä useampi kulttuurilaitos muuttaa tänne. Seuraako Podgórze Kazimierzin jalanjälkiä?

Podgórzen tori (Rynek Podgórski). Podgórzen keskus on pikkukaupunkimainen tori, jonka pohjoislaitaa pitkin kulkee kaupunginosan pääkatu Limanowska. Sen kulmassa on vanha kaupungintalo, nykyisin maistraatti, joka gheton aikoina 1941-1943 toimi saksalaisten nimittämän juutalaisneuvoston eli Judenratin päämajana. Torin laidalla sijaitsee suuri uusgoottilainen Pyhän Joosefin kirkko (Kościół Św. Józefa, 1909), jonka Mariankirkkoa muistuttava torni kohoaa korkealle matalahkojen talojen ylle. Disneylandistä muistuttavan kirkon suunnitteli Jan Sas Zubrzycki.

Viehättävän Rękawka-kadun toisella laidalla kohoavalla kukkulalla sijaitsevan Pyhän Benediktuksen kirkko (Kościół Św. Benedykta) on rakennettu ikivanhalle kulttipaikalle. Krzemionka-kukkulan korkeimmalla kohdalla sijaitsevan kirkon rakenteista löydettiin 1960-luvulla yli tuhat vuotta vanhan roomalaisen rotundan jäänteitä. Nykyisestä pienestä kirkosta tiedetään, että se oli paikallaan jo 1200-luvulla, tämänhetkinen ulkoasu tosin on peräisin 1600-luvulta. Kirkkoon liittyy ikivanha krakovalainen perinne, rękawka (”hiha”). Se juontaa juurensa ilmeisesti esikristillisistä ajoista, jolloin paikalliset ihmiset kantoivat legendan mukaan maata hihoissaan pystyttääkseen hautakummun Krakus-nimiselle hallitsijalleen – samalle, joka oli kukistanut Wawelin luolassa asuneen lohikäärmeen. Rękawka-markkinoita vietetään pääsiäistiistaina, jolloin messun jälkeen ilakoidaan paikalle pystytettävässä tivolissa. Vain tällöin Pyhän Benediktuksen kirkko avaa ovensa ulkopuolisille.

Ennen vanhaan rękawka-juhlijat heittelivät Krakuksen kukkulalta alhaalla odottaville kerjäläisille hedelmiä, makeisia ja muuta syötävää. Kukkula on jäänyt vilkkaan Powstańców Śląskich -kadun toiselle puolelle, mutta sen huipulle kannattaa kiivetä hienon näköalan takia. Kukkula on mahdollisesti peräisin jo 600-luvulta samoin kuin Nowa Hutassa oleva Wandan kukkula. Yhden teorian mukaan se oli kelttien pakanallisia kulttipaikkoja, toisen mukaan taas puolustukseen liittyviä merkinanto- tai tähystyspaikkoja. Ensimmäinen selitys näyttäisi olevan voitolla, sillä Krakuksen ja Wandan kukkuloita yhdistävä linja osoittaa auringon nousupaikkaa 1.5. Jos taas Krakuksen kukkulasta vedetään linja Zwierzyniecissä sijaitsevaan Pyhän Bronisławan kukkulaan, se osoittaa auringon noususuuntaa 1.11. Nuo päivät olivat kelttien suurimpia juhlapäiviä.

Gheton sankareiden aukio (Plac Bohaterów getta, ennen sotaa Plac Zgody). Podgórzessa sijaitsi maaliskuusta 1941 alkaen natsien perustama Krakovan juutalaisghetto. Se ulottui pohjoisessa Piwna-katuun, idässä Traugutta- ja Lwowska-katuihin ja etelässä Rękawka-katuun asti (vilkasta Zjeździe-katua ei vielä ollut). Lännessä rajana oli Brodzińskiego-katu ja Podgórzen torin (Rynek Podgórski) itäreuna. Gheton ympärille rakennettiin muuri, jossa oli neljä porttia: pääportti Limanowskiego-kadun länsipäässä, Podgórzen torin kulmassa, toinen nykyisen Gheton sankareiden aukiolla, kolmas Lwowska-kadulla ja neljäs Wielicka-kadun suulla.

Saksalaismiehittäjät pakottivat kaikki Krakovan seudun juutalaiset muuttamaan tälle pienelle alueelle, jonka puolalaiset asukkaat määrättiin muuttamaan pois. Pahimmillaan tänne oli ahtautunut yli 17 000 ihmistä. Lokakuussa 1941 ghetto suljettiin, ja sen muurien ulkopuolelta tavattavat juutalaiset oli lupa surmata. Elämästä gheton ulkopuolella saattoivat haaveilla vain ne, joilla oli ns. arjalainen ulkonäkö, paljon rahaa väärien paperien hankkimiseen, luotettavia ja rohkeita puolalaisia ystäviä ja täydellinen puolan kielen taito – tai ainakin jotakin näistä.

Ghetto oli suljettu, luonnoton maailma, jonka asukkaita näännytettiin terrorilla, nälällä ja sairauksilla. Natsit käyttivät juutalaisia orjatyövoimana mm. läheisellä kivilouhimolla, rautateillä ja tehtaissa. Kun natsit päättivät ns. juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta vuoden 1942 alussa, niin Krakovan kuin kaikkien muidenkin Puolan kaupunkien ghettojen kohtalo oli sinetöity. Jo maaliskuussa koottiin ensimmäinen 1 500 hengen ryhmä juutalaisia „uudelleenasutettavaksi” itään.

1.–8.6.1942 yli 7 000 Podgórzen gheton asukasta kuljetettiin Bełżecin tuhoamisleirille. Kesäkuun tuhon päivistä on jäänyt historiaan varsinkin 4.6., jota kutsutaan ”veritorstaiksi”. Silloin aseistautuneet poliisijoukot tappoivat satoja juutalaisia gheton kaduille ja asuntoihin. Eloon jääneet koottiin silloiselle Plac Zgodylle ja vietiin sieltä läheiselle Płaszówin rautatieasemalle, jossa heidät lastattiin karjankuljetusvaunuihin.

Maaliskuussa 1943 ghetto tyhjennettiin lopullisesti. Työkuntoiset vietiin Płaszówin keskitysleirille, loput tuhoamisleireille. Viimeiseksi surmattiin Judenratin jäsenet, joille gheton tyhjentämisen organisointi oli uskottu. Juutalaisten jäljelle jäänyt omaisuus ryöstettiin – kaakeliuunit rikottiin ja ikkunanpokat irrotettiin kullan ja korujen toivossa. Sitten taloihin muutti puolalaisia.

Talojen ja katujen lisäksi gheton traagisista vuosista kertoo joukko muistomerkkejä. Entisen Plac Zgodyn ja Targowa-kadun kulmassa, osoitteessa Plac Bohaterów Getta 18, toimi gheton aikoihin apteekki Pod Orłem, jossa on nykyään gheton historiaa esittelevä museo. Entisessä apteekissa toimiva museo kertoo niistä ajoista, jolloin puolalainen apteekkari Tadeusz Pankiewicz ghetossa apteekkia. Lääkepurkkien katveessa kokoonnuttiin pohtimaan tapahtumia ja jakamaan iloja ja suruja, väärennettiin henkilöpapereita, järjestettiin juutalaisten salakuljetusta ulos getosta ja juonittiin saksalaisia vastaan. Apteekki muutti pois vuonna 1968, ja tiloissa alkoi toimia baari. Vasta vuonna 1983 tilat muutettiin museoksi. Kommunistiajalle tyypilliseen tapaan museon nimessä ei mainittu juutalaisia („Kansallinen muistomuseo”), vaan holokausti nivellettiin osaksi puolalaisten yleistä tragediaa toisen maailmansodan vuosina. Vuonna 1993 kuollut Pankiewicz sai juutalaisten pelastamisesta israelilaisen Yad Vashem -instituutin myöntämän arvonimen Vanhurskas kansakuntien joukossa. ­ Aukion talossa n:o 6 toimi Juutalaisen taistelujärjestön ŻOB:n salainen päämaja.

Kappale gheton muuria. Lwowska-kadulla, talojen 25 ja 29 välissä, on vielä jäljellä 12 metriä muuria, jolla ghetto oli ympäröity. Toinen säilynyt muurinpätkä löytyy Rękawkan ja Wielickan kulmassa olevan koulun takapihalta koulu oli gheton aikoina Gestapon paikallinen päämaja. Saksalaisten ironiaa on, että muuri rakennettiin muistuttamaan juutalaisia hautakiviä.

Rękawka- ja Limanowskiego-kadun välissä kulkevalla Węgierska- eli Unkarinkadulla (n:o 5) on säilynyt juutalainen Zucherin rukoushuone. Uusgoottilainen punatiilitalo rakennettiin vuosina 1879-1881, ja nykyään siinä toimii Podgórzen valovoimaisin kulttuuri-instituutio, Starmachin galleria (puh. 656 4317, ma-pe 11-18, www.starmach.com.pl). Peruskokoelmissa on kuuluisia taiteilijoita kuten Tadeusz Kantoria, Jerzy Nowosielskia ja Magdalena Abakanowiczia.

Schindlerin tehdas, ul. Lipowa 4. Salaperäinen saksalainen Oscar Schindler (1908-74) siirsi helpon rahan toivossa keittiötarviketehtaansa miehitettyyn Krakovaan, ja pääsi pian paikallisen natsikerman suosioon. Ennen sotaa juutalaisomistuksessa ollut emalitehdas sai uuden nimen – Deutsche Emailwaren Fabrik. Koska se sattui sijaitsemaan aivan vuonna 1941 perustetun gheton naapurissa, Schindlerin käsillä oli ilmaista työvoimaa. Kun neuvostojoukot alkoivat syksyllä 1944 lähestyä Krakovaa, natsit pakottivat Schindlerin sulkemaan tehtaansa, mutta Schindler vaati lupaa evakuoida tehtaan ja sen työntekijät Brnínĕciin (Brünnlitziin), Tšekkoslovakiaan. Schindlerin lista – joka tuli kuuluisaksi Thomas Keneallyn romaanin (1982) ja Steven Spielbergin elokuvan (1994) myötä – oli lista näistä 1 100 juutalaisesta työläisestä, joista suuri osa selviytyi hengissä natsihallinnon romahtamiseen asti. Schindlerin tehtaan ulkoasu on säilynyt entisellään, mutta sisäosia on muutettu. Tehdas löytyy Kącik-kadun päässä olevan rautatietunnelin toiselta puolelta. Nykyään tehdas on tyhjillään, ja se aiotaan muuttaa kulttuurikeskukseksi. Spielbergin elokuva on muutenkin hyvä johdatus Podgórzeen. Elokuva kuvattiin enimmäkseen täällä, aidolla tapahtumapaikalla. Osa joukkokohtauksista tosin sijoitettiin Szeroka-kadulle Kazimierziin.

Alue, jolla Schindlerin tehdas sijaitsee, on nimeltään Zabłocie. Se on teollisuusaluetta, joka on pääosin jäänyt tyhjilleen kommunismin sorruttua. Nyt Krakovan kaupunki suunnittelee alueen elävöittämistä. Uusi asemakaava enteilee asuintaloja, rantabulevardeja ja liikerakennuksia. Investointiohjelman pitäisi käynnistyä vuonna 2007
Płaszówin keskitysleiri (Obóz koncentracyjny Płaszów), Wielicka- ja Kamieńskiego-katujen välinen alue. Podgórzen ghetto tyhjennettiin maaliskuussa 1943 ja suurin osa sen asukkaista kuljetettiin Auschwitzin ja Bełżecin tuhoamisleireille. Loput siirrettiin Krzemionka-kukkulan taakse Płaszówin työleirille. Sen kautta kulki arviolta 150 000 ihmistä eri puolilta Puolaa, heistä suurin osa oli juutalaisia. Työleirillä olleista valtaosa kuljetettiin surmattavaksi Auschwitziin. Arviolta 10 000 ihmistä kuoli tai tapettiin leirillä.

Itse leiristä ei ole juuri mitään jäljellä, sillä saksalaiset tuhosivat sen ennen vetäytymistään. Krakovan kaupunki ei ole leirin alueesta ja sen muistosta juuri piitannut. Tutustuminen leirin maisemiin vaatii pientä kävelyretkeä – paikalle pääsee tosin myös raitiovaunuilla 3 ja 13 (jää pois kun Wielicka-katu on alittanut rautatien). Wielicka-kadulta lähtee oikealle Jerozolimska-katu, ja leirin vanha alue alkaa vähän ennen Abrahama-kadun risteystä. Sen oikealla puolella on muistomerkki, jonka lähellä on myös vanhan juutalaisen ruumishuoneen rauniot. Paikalla näet sijaitsi ennen sotaa juutalainen hautausmaa. Jotta nöyryytys olisi ollut täydellinen, juutalaiset pakotettiin itse tuhoamaan hautausmaa ja asettelemaan hautakivet katukiviksi. Ruumishuoneen lähistöllä on ainoa säilynyt hautakivi. Vähän edempänä, Heltmana-kadun varrella, on myös leirin komendantin Amon Goethin talo, jonka parvekkeelta hän huvin vuoksi ammuskeli ohi kulkevia juutalaisia. Goeth oli kuuluisa julmuudestaan, ja saksalaiset erottivat hänet lopulta tehtävistään – ei tosin epäinhimillisyyden takia vaan siksi, että hän oli kavaltanut leijonanosan murhattujen juutalaisten jälkeensä jättämästä omaisuudesta.

Kun palaa takaisin Abrahama-kadun risteykseen ja lähtee kulkemaan polkua pitkin oikealle, vähän matkan päässä näkyy leirillä surmattujen juutalaisten iso muistomerkki. Witold Cęckiewiczin vuonna 1964 suunnittelema muistomerkki kuvaa viittä kumaraa hahmoa. Sen lähellä on pienempi, Krakovan juutalaisen seurakunnan pystyttämä muistomerkki. Kolmas muistomerkki on omistettu Płaszówiin vuonna 1944 tuotujen unkarilaisten juutalaisten muistoksi. Takaisin Krakovaan pääsee Kamieńskiego-kadulta busseilla 103, 144, 164, 173 ja 179.

Podgórzen eteläpuolella Łagiewnikissa sijaitsee yksi Puolan merkittävimmistä katolisista pyhiinvaelluskeskuksista. Suuri Jumalan laupeuden kirkko ja sen yhteydessä toimiva keskus syntyivät nunna Faustynan (1905-38) kultin ympärille. Faustyna julistettiin pyhäksi vuonna 2000, ja kaksi vuotta myöhemmin paavi Johannes Paavali II vihki valtavan, kaksikerroksisen kirkon. Sen on suunnitellut Witold Cęckiewicz – sama arkkitehti, jonka käsialaa on Płaszówin keskitysleirin muistomerkki. Kirkolle pääsee raitiovaunuilla R 8, 19, 22, 23, pois Łagiewnikin rautatieaseman kohdalla, kirkko on vähän matkan päässä rautatieaseman takana (ul. Siostry Faustyny).

Podgórze on kävelymatkan päässä Kazimierzista. Krakovan keskustasta sinne pääsee useilla raitiovaunuilla:
– 3, 8, 10 kulkevat Vanhankaupungin läpi Plac Wszystkich Świętych -aukion kohdalla; pois Korona-pysäkillä
– 9, 13, 24, 50 kulkevat Vanhankaupungin itälaitaa Westerplatte-katua pitkin; pois Plac Bohaterów getta- tai Powstańców Śląskich -pysäkillä

Ote Tapani Kärkkäisen kirjasta Sankarimatkailijan Krakova (Like http://www.likekustannus.fi/kirjakeko/tiedot.php?id=3609 2005). Lisätietoa myös sivulta www.saunalahti.fi/tapank

Lisätietoja Podgórzesta saa Paweł Kubisztalilta, joka ylläpitää näitä sivuja: pawel@podgorze.pl
Englanninkielisiä opaspalveluita Podgórzeen tarjoaa Marcin Ziobro, puh. (+48-607) 511 776